Olen jo jonkun aikaa etsinyt itselleni heppaa. Entisenä suokin omistajana olin jotenkin ajatellut tällä kertaa päätyväni puoliveriseen, mutta samalla myös olen silmäillyt suokkeja. Jotenkin tuntui vain mahdottomalta löytää suomenhevonen, joka miellyttäisi silmää ja jonka kanssa kemiat kohtaisivat. Olin jo aika paljon orientoitunut siihen ajatukseen, etten tule löytämään hyvää suokkia… Kunnes näin myynti-ilmoituksen 6-vuotiaasta suomenhevosruunasta Pohjanmaalla. Pari puhelua, pari tuntia miettimistä ja ei kun traileri perään ja kohti Pohjanmaata. Heppa oli sen verran makee, että toin sen samana iltana/yönä Porvooseen. Seuraavalla viikolla teetätin ostotarkastuksen tallilla. Kävimme vielä varmuudeksi kuvauttamassa hepan jalat Hyvinkään Hevossairaalassa. Kaikki oli aivan priimaa.:D Eipä siinä paljoa tarvinnut enää miettiä jääkö heppa perheeseen…<3
Retu eli Retu Majami on siis 6-vuotias suokkiruuna ja säkäkorkeudeltaan noin 153 cm. Hänen kanssa on ajettu, mutta ei kilpaa. Retusta on tarkoitus tehdä ratsu ja kouluttaa se niin pitkälle, kun sen rahkeet riittävät. Retu on luonteeltaan aivan superherkkä ja kiltti. Se on tosi nätti ja muutenkin sievä. Se on ollut täydessä reenissä ja noin 1,5 kk ollut nyt oloneuvoksena. Sen lihaskunto on hyvä ja vielä kun se saa ratsun lihakset ja pyöreyden, niin siitä tulee vielä mageempi.;)
Retu on nyt ollut meillä täällä Porvoossa melkein kolmisen viikkoa. Ekat kaksi viikkoa ollaan vain harjailtu ja muuten tutustuttu toisiimme. Olen todella haltioitunut koko hepasta. Sillä on tosi ihana ja persoonallinen luonne. Sen katse on todella kiltti. Aluksi uusi paikka oli Retusta tosi ihmeellinen. Nyt se on rauhoittunut tosi paljon ja se vaikuttaa kotiutuneen hyvin. Viime päivinä ollaan treenailtu traileritouhuja. Retu on hieman jännittänyt traileria ja tärisi sen kyydissä, kun kävimme klinikalla. Se on saanut tulla omaehtoisesti traileriin enkä ole yhtään sitä kehottanut tai ”pakottanut” sinne menemään. Paljon herkkuja ja päiväkaurat sinne sisään. Kerta kerralta se on ollut rohkeampi menemään sinne sisään. Ollaan vain hengailtu trailerin luona ja sisällä ja opeteltu, ettei se ole niin pelottava paikka. Kyllä se siitä vielä rohkaistuu. Paljon vain johdonmukaista ja säännöllistä treeniä asian kanssa, niin hyvä tulee.
Tällä hetkellä Retulla ei ole kenkiä. Ensi viikolla kengittäjä on tulossa käymään ja hän saa vuolla kaviot. Tarkoitus olisi jättää Retu ilman kenkiä. Tietysti vain, jos sen kaviot sen kestää. Jos kestää, niin talveksi hommataan sellaiset nastalliset bootsit tai mitkä ne nyt sitten ovatkaan. Minulla on hyvä fiilis koko ratsukoulutuksesta. Ensinnäkin olin ajatellut tällä kertaa hommavani hevosen, joka on peruskoulutettu. Se on kuitenkin helpompaa ja tylsempää… Jossain vaiheessa mietin kuitenkin, että onko se liian yksinkertaista ja helppoa minulle, kun tykkään haasteista… No näinhän siinä sitten kävi. Olen miettinyt eri ammattilaisia keneltä voisi pyytää apua Retun ratsukoulutuksessa… Yksin pystyisi tehdä jotain, mutta minimoidakseni virheet päätin pyytää Kati Henttisen apua. Ystäväni suositteli häntä kovasti. Meidän onneksemme Kati suostui jeesimään Retun kanssa. Ensi viikolla olisi tarkoitus treffata Katin kanssa ensimmäisen kerran Kouvolassa. Sitä odotan jo todella suurella mielenkiinnolla ja innolla.:)
-Jennika